Billie ( joku? :''D En malttanut odottaa, että pääsen roolimaan Billiellä. )
***
Mundfaul..
Mikään ei liikkunut. Tuuli oli kuihtunut melkein olemattomiin, pientäkään tuulenvirettä ei ollut havaittavissa. Metsän puut seisoivat jylhinä paikoillaan.

Allein..
Metsässä ei ollut ketään, yhtäkään nisäkästä ei ollut havaittavissa.

Votum..!
Yhtäkkiä hiljaisuuden ja yksinäisyyden tunteen karkotti läähättävän nisäkkään hengityksen ääni. Pian puiden takaa ilmestyi näkyviin mustan harjan omaava vuoristosusi, joka näytti siltä, kuin olisi juuri läkähtymässä. Se mateli hitaasti eteenpäin ja etsi katseellaan varjoa, jota ei ollut näkyvissä; ainakaan kovin lähellä.

Was--?
Billie nosti katseensa taivaalle; miten osasikaan olla näin kuuma, yhtään pilveä ei ollut näkyvissä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Nuoren vuoristosuden katse hapuili epätoivoisesti varjoa, ettei susi läkähtyisi kuoliaaksi. Kun Billie havaitsi varjon, tämä löntysti hitaasti varjon alle, ja lysähti siihen. Naaras ei huomannut katsoa, mikä varjon aiheutti, ja katsoi sitten ylöspäin; erittäin korkea kuusi, joka näytti siltä, että voisi kaatua niskaan minähetkenä hyvänsä. Billie ei antanut sen häiritä, vaan antoi kylkensä nojata viileää puunrunkoa vasten katsellen ympärillensä siinä toivossa, että joitakin vieraita susia tai muita eläimiä saapuisi näköpiiriin. Kuitenkaan Billien toiveet eivät toteutuneet, joten susi kyllästyi odottelemiseen ja painoi päänsä tassujensa varaan sulkien silmänsä.

eine Traum.
Billie räväytti silmänsä auki, ja huomasi kuinka raskaasti hengitti. Vuoristosusi muisti nähneensä jonkinsorttista painajaista, mutta ei muistanut, mitä siinä oli tapahtunut. Pelottava se kuitenkin oli ollut. Billie nousi istumaan nojaten selällään kuusenrunkoon, joka oli edelleen viileä. Naaras huomasi, että yksinäisiä pilviä oli ajautunut taivaalle; se näky nostatti hymyn Billien huulille. Mitä enemmän varjoa, sitä parempi.

ICH BIN DA, WENN DU WILLST. KANZ EGAL, WO DU BIST?

Feo:

Hiljaisuus. Mikään ei tuntunut liikkuvan. Aivan, kuin koko ympäristö olisi nukkunut päivän kuumuudessa. Näin ei kuitenkaan ollut. Tarkkakorvainen saattoi kuulla kaukaa kantautuvan juoksemisen ääntä. Ääni koveni ja koveni. Se tuli lähemmäs.
Tiheikön seasta hyppäsi pian valtavalla loikalla isokokoinen susiuros. Kieli roikkui ulkona ja läähätys kuului. Oli kovin kuuma päivä. Asiaa eivät Feon tilassa helpottaneet edes muutamat pilvet taivaalla. Hän oli nimittäin juossut monia kilometrejä yhteen soittoon kuumuutta uhmaten. Se kävi treenistä, hänen mielestään. Uros jatkoi juoksuaan vielä satasen metriä, minkä jälkeen jalat eivät enää kestäneet. Feo pysähtyi erään korkean kaatumisuhan alla olevan kuusen kohdalle. Sen langettama varjo näytti ihanan viileältä, mutta -Feon harmiksi- se oli varattu. Varjossa istui toinen susi. Narttususi.
"Alas vetää, meikän vuoro olla siellä", Feo tokaisi ylimielisesti, aivan kuin kuusen langettamassa isossa varjossa ei olisi ollut tilaa kahdelle.

//Tökkivää, lyhyttä eikä paljon kuvailua -.-//

Billie ( Tuo mitään tökkivää ollut. :'o )
***
Billie loi epäilevän katseen paikalle saapuneeseen suteen.
" Mitä sä alat mua komentelemaan?! " Bill sanoi sudelle, joka yritti saada lepäämispaikkaa puun varjon alta. Billie ei todellakaan pitänyt susista, jotka alkaisivat kovistelemaan Billille päin naamaa; ei todellakaan, vuoristosusi pistäisi nuo ojennukseen. Ei vieras susi ollut paljoa Billietä isompi; vain ehkä muutaman sentin, olihan Billie vuoristosusi ja harvinaisen kookas sellainen. Billie nousi istumaan haukotellen pienesti.

Schrei!- Bis du du selbst bist
Schrei!- Und wenn es das letzte ist
Schrei!- Auch wenn es weh tut
Schrei so laut du kannst!

Bill huomasi juuri, ettei toinen edes ollut esittäytynyt. Billie kohotti kulmiaan hämmästyneenä, mutta virnisti sitten pienesti urokselle. Bill meinasi ensin, että antaisi toisen tehdä aloitteen esittäytymisessä, mutta päätti itse kertoa nimensä ensin; mutta ensin oli tehtävä pieni asia. Billie nousi hetkeksi seisomaan vallaten sitten varjon niin hyvin kuin vain mahdollista.
" Niin, ja mun nimi on sitten Billie, kavereille Bill. " Billie tokaisi ja kohotti toista kulmaansa hieman tarkastellen vierasta sutta. Olihan toinen lihaksikas ja kookas, mutta jos tässä tappelu syntyisi, Bill uskoisi voittavansa tämän.

( Tässä sulle kökköä roolia. )

Feo:

Feo naurahti ivallisesti ja ehti mielessään jo toivoa taistelua. Narttu näytti isolta ja lihaksikkaalta, mikä merkkaisi hyvää vastusta.
"No, Bill, voit kutsua meikää Feoksi", susi sanoi ja venytteli raukeasti lihaksiaan. "Ja nyt kun tunnemme toisemme, voit ottaa siitä ja häipyä. Vai asetutko kenties tielleni?"
Uros puhui niin ärsyttävällä ja ylimielisellä äänellä, kuin pystyi. Hän halusi ottella voidakseen testata harjoittelunsa tulosta. Feo ei välittänyt vähääkään siitä, että oli väsynyt juoksemisesta ja kuumuudesta, mikä heikensi hänen voimiaan paljon. Hän käveli lähemmäs Billietä ja katsoi tuota ylimielisesti silmiin virnistyksen kera.
Tuuli puhalsi kahden suden välistä ja heilutteli hieman oksistoa. Ilma kävi viileämmäksi hetki hetkeltä. Koko metsä tuntui tulevan levottomaksi odottaessaan hyvinkin mahdollisesti tulevaa taistelua.

Billie
***
Nuori vuoristosusi vetäisi päätänsä taaksepäin, kun toinen astui lähemmäs.
" Anteeks nyt vaan, mä en ole lähtemässä tästä yhtään mihinkään. " Temperamenttinen naaras iski takaisin, kun Feoksi itsensä esitellyt urossusi yritti saada Billien valtaamaa varjoa.
" Kato nyt ympärilles, äpärä, on täällä muitakin varjoja. " Bill sanoi pyöritellen silmiään. Kyllä nuori vuoristosusikin sen tiesi, että varjot olivat vähissä, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta - lukuunottamatta tietenkin noita yksinäisiä pilvenhattaroita. Billiestä tuntui siltä, että haluaisi tahallaan ärsyttää jotakuta, muttei silti viittinyt ottaa kohteekseensa Feota.

Ich fuhl mich,
claustrophobisch eng.
Mach Platz,
bevor ich mir ei'n Ausweg spreng.
Du halst,
mich nicht auf.
Ich brech aus.

" Häivy jo norkoilemast siitä, sä et kuitenkaa tätä paikkaa saa. " Billie sanoi ja virnisti ilkikurisesti toiselle. Feo näytti aivan siltä, kuin raivostuisi kohta näsäviisaaseen Billieen, mutta minkäs vuoristosusi itselleen mahtoi.

Feo:

Feo harvoin tapasi lähes yhtä ärsyttäviä tyyppejä, kuin hän itse oli. Hän ei kuitenkaan aikonut ärsyyntyä. Ainakaan vielä. Uros testailisi tuon nartun rajoja vielä vähän.
"Kuunteles nyt, nartun käppänä, meikä menee siihen varjoon, mihin itte haluaa. Ja tää yksilö miellyttää meikää", Feo sanoi ja tunkeutui väkisin varjon suojiin.
Todellisuudessa urosta ei varjo kiinnostanut enää tippaakaan. Häntä miellytti sillä hetkellä vain Billien ärsytys. Hän tuntui saavan energiansa takaisin siitä.
"No, miten on?" Feo kysyi haastavasti ja käveli yhä lähemmäs.
Hänen silmänsä välähtivät ilkikurisesti. Uros oli valmistautunut äkkinäisiin liikkeisiin, mikäli niitä nyt sattuisi. Ja siitähän susi oli varma, sillä Billie ei vaikuttanut tyypiltä, joka häipyisi häntä koipien välissä. Feo ei kunnioittanut naaraita yhtään uroksia enempää, mutta päätti silti antaa Billien tehdä aloitteen, jos olisi sitä tehdäkseen.

Billie
***
Billie katsoi, kun toinen tunki varjoon. Bill ei kuitenkaan aikonut väistää, vaan kohotti kuonoansa ylöspäin.
" No, jos kerta itte haluut änkee siihen, oo vaan. Kyllä tääl tilaa on. " Billie sanoi ja hypähti ketterästi istumaan puunrunkoa vasten. Että Feo osasi olla ärsyttävä, mutta Bill yritti pitää ärsytyksensä omana tietonaan, mikä ei tietenkään onnistunut. Billie huomasi, että toinen oli sittenkin melko kookas, toisin kuin nuori naaras oli luullut. Naarasta puistatti. Mitä jos uros hyökkäisi noin vain kimppuun? Kuitenkin Bill työnsi tunteensa syrjään ja katsahti taas urokseen. Billien katseesta pystyi erottamaan halveksintaa. Yleensä uroksien kuuluisi olla.. No, erilaisia.

Hetki oli kulunut, eikä kumpikaan ollut sanonut toisilleen mitään. Billietä alkoi ärsyttää Feon ylimielinen asenne, ja naaras päätti nousta ylös ja sanoa sanottavansa.
" Sulla on oikeesti varmaan joku ongelma, ainaki siltä vähän vaikuttaa. " Halveksinta paistoi Billin äänestä, ja naaras suunnastaan nautti toisen ärsyttämisestä, vaikka tiesi seuraukset. Toinen voisi suuttua ja löylyttää Billien oikein kunnolla, mutta Bill ei antaisi periksi.

Feo:

"Niin vai?!" Feo rähähti.
Hän kyllä sieti nartun läsnäoloa, mutta tuo oli kaiken huippu. Feo oli itse luonteeltaan ylimielinen, mutta ei sietänyt tuollaista nenille hypintää muilta. Uros näyttäisi nartulle, kuka tässä metsässä määrää, jos hän ei muuten uskoisi. Nuori susi nousi hitaasti seisomaan ja kääntyi kohti narttua. Hänellä oli hetken vihainen ilme, mutta se muuttui pian ylimieliseksi virnistykseksi.
"No parempi sitten että teikä ei vietä aikaa meikän kanssa samassa varjossa", Feo sanoi.
Uros nojasi ensin vähän taemmas saadakseen kunnon alkuvauhdit hyökkäykseensä. Sen jälkeen hän murahti ja loikkasi yhdellä hypyllä Billien luo. Susi käänsi päälakensa esiin yritti puskea näin narttua kylkeen lennättääkseen tuon pois varjosta.

Billie
**
Naaras äimistyi, kun toinen puski päin tämän kylkeä. Narttu ulvahti ja lennähti hieman kauemmas varjosta niin, että hännänpää oli juuri ja juuri varjoissa. Naaraan silmistä hehkui viha, kun tämä hypähti ketterällä loikalla takaisin varjoihin, Feon taakse. Kuitenkaan naaras ei jaksanut tällä hetkellä tapella, oli liian kuuma. Narttu huokaisi syvään.
" Joo, selväksi tuli. Kuka omistaa kerran ongelman, omistaa aina ongelman. Eli siis, oot yksin ongelmas kanssa. " Bill ärsytti tahallaan Feoa, jotta saisi tämän entistä pahemmalle tuulelle.

Billie tajusi, että jos toinen kerta tappelisi varjosta, Feo yrittäisi luultavasti tappaa Billien. Bill päätti, ettei anna itsensä kuolla, vaan yrittäisi väistellä Feon iskuja niin pitkään, kunnes tuo läkähtyy eikä enää jaksa.

Silloin Billie iskisi.

Feo:

Feo katsoi Billietä silmiin ensin happaman näköisenä. Häntä suututti tuo ongelmahomman jauhanta. Katse muuttui kuitenkin jälleen ivalliseksi.
"Ongelma on kattojan silmissä", uros naurahti kuivasti.
Ei hän voinut pakottaa toista taistelemaan, vaikka itse niin halusikin. Ei ollut mukava otella, jos toinen osapuoli ei ollut kunnolla mukana. Feo olisi itse väistänyt pääpuskun helposti. Olihan se loppujen lopuksi aika yksinkertainen liike. Hän katsoi narttuun pörhistäen niskakarvojaan.
'Ihme tyyppi. Ensin se haastaa riitaa ja sitten on tollanen', uros ajatteli muistamatta, että oli itse aloittanut.
Hän venytteli jäseniään ja haukotteli. Feo etsi mukavan paikan puun varjosta ja asettui siihen makaamaan. Hän tarkkaili Billietä silmäkulmastaan siltä varalta, että tuo hyökkäisi.

Billie
**
Mitä, toinen luovutti. Naaras naurahti pienesti. Toisella ei näemmä mielenkiinto riittänyt, se sopi hyvin Billille. Billie kävi istumaan aivan varjon rajalle katsoen suoraan Feon silmiin.
" Noniin, nyt ku sitte et jaksanukkaa tapella, ni voit varmaan hankkii mulle jostain syömistä. " Bill sanoi ja virnisti pienesti ja heilautti harjansa päänsä toiselle puolelle.
" No ei, se oli läppä. " Narttu sanoi ja nousi ylös kävellen metsän rajaan ja kadoten sitten sanaakaan sanomatta.

Vähän ajan kuluttua Billie saapui takaisin "aukiolle" iso kalkkuna suussaan. Tämä katsoi merkitsevästi ja käveli varjoon laskien kalkkunan suurinpiirtein varjon keskelle.
" Nii, ja sitte jos sulla on nälkä niin tosta voi ottaa. " Bill sanoi ja nappasi nopeasti noin puolet kalkkunasta, ettei vain Feo kerkeä varastamaan kaikkea. Bill söi tyytyväisen näköisenä kalkkunaansa.

Kun Billie oli saanut kalkkunanpuolikkaansa syötyä, tämä rojahti makuulleen varjon reunan tuntumaan huokaisten syvään. Kyllä teki hyvää syödä, kuinkakohan kauan siitäkin oli, kun naaras oli viimeksi syönyt. Ehkä päivä? Billie ei antanut sen häiritä itseään, vaan nautti yltäkylläisestä olostaan katsoen Feota ja siirtäen sitten katseensa kalkkunan luukasaan varjon keskelle.
" Tais maistuu. "

Es bringt mich um,
Wir ham uns totgeliebt,
Es bringt mich um,
weil unser Traum,
in Trümmern liegt.
Die Welt soll schweigen,
und für immer einsam sein.
Wir sind verloren,
auch wenn die Mächte,
sich vereinen.
Es ist vorbei.

Feo:

Feo oli epäröinyt kalkkunan syömistä. Hän ei tajunnut, miksi narttu oli hänelle yhtäkkiä niin ystävällinen, mutta oli antanut asian olla. Jos kerran Billie kantoi ruokaa hänen nenänsä eteen, niin mikäs siinä.
Syötyään uros oli saanut energiansa täyteen. Hän nousi tarmokkaasti seisomaan ja oikoi jäseniään. Feo hyppelehti pois varjosta ja pyörähti pari kertaa ympäri. Sitten hän katsoi jälleen Billieen, uroksen ilme ei ollut enää kovin ylimielinen, ennemminkin iloinen.
"Kyllä teikä taitaa olla loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi", Feo sanoi.

Billie
***
Heidän kahden välillään alkoi näemmä jää jo sulaa. Feo oli myöntänyt Billien olevan hyvä tyyppi, joka sai Billin hyvälle mielelle.
" Niin varmaa säki. " Billie sanoi hitaasti kohauttaen olkiaan nousten ylös ja tallusteli sitten kuusen juurelle käyden taas istumaan sitä vasten.
" No, helposti tänne mahtu kaks, huomasiks. " Billie sanoi ja virnisti pienesti. He olivat tapelleet varjopaikasta, joka ihmetytti Billiä nyt kun hieman tarkemmin ajatteli.

Billie katseli ympärilleen. Pilviä oli alkanut kerääntyä taivaalle ja melkein jokapaikassa oli jo varjoista. No, enää ei ainakaan tarvinnut tapella varjopaikoista. Billien kasvoille nousi pienimuotoinen hymy ja tämä katseli Feota. Toinen oli ihailtavan lihaksikas, se Billien oli pakko myöntää. Bill nousi ylös ja verrytteli lihaksiaan. Bill haukotteli pienesti ja lähti sitten kävelemään lähemmäs Feota istuen suoraan tämän eteen.
" Mistäs sä tulet? Tai siis mistä oot kotosin. "

Feo:

"Jaa, meikä vai? Meikä ei oo kotosin tältä saarelta. Synnyin Brittiläisestä Kolumbiassa", Feo kertoi. "Entäs teikä?"
Uros katseli Billin silmiä. Heidän välinsä olivat lämmenneet nopeasti, TODELLA nopeasti. Mutta sitä kait se oli, elämän ihmeellisiä oikkuja. Joidenkin kanssa vain tuli helpommin toimeen, kuin toisten.

//LYHYTTÄ O_O//

Billie (Nojaa, ei toi nyt niiiin lyhyttä ollut. XD)
**
Naaras katsahti toista ja tajusi vasta, että toisella oli outo tapa puhua. No, hän on varmaan tottunut siihen. Toinen kertoi olevansa kotoisin Kolumbiasta. Se sana ei sanonut Billielle mitään, mutta vuoristosusi päätti vaieta asiasta.
" Mä oon jostain sisämaasta, ei hajuukaa minkä nimine paikka. " Naaras sanoi ja huokaisi. Olisipa tämä tajunnut kysyä vanhemmiltaan - silloin kun molemmat vielä olivat hengissä - missä oli syntynyt. Mutta ne ajat olivat jo ohi, täytyi vain jatkaa eteenpäin.

Lisää pilviä kerääntyi taivaalle. Aurinko ei ollut enää puoliksikaan näkyvissä. Billie pani merkille, että pilvet olivat melko tummia, oli luultavasti tulossa sadekuuro. Bill antoi kuitenkin asian olla, eihän tämä voinut olla varma, tuliko sitä vai ei. Kuitenkin, kun iso, kylmä pisara tippui Billien kuonolle, tämä oli varma, että sadekuurosta tulisi melko pitkä - ja erittäin kylmä.
" Tääl alkaa sataa, nopeesti jonnekki suojaan! " Billie huudahti Feolle ja etsi kuumeisesti paikkaa, minne suojautua. Kuitenkin tämä päätyi taas tuuhean kuusen alle, jonne mahtuisi helposti kaksi, mikäli Feo ei löytäisi muuta suojapaikkaa.