Vanha kuva, josta värit selvemmin

___PERUSTIETO
NIMI_; Hammo
NIMESTÄ_; Tallensin kuvaa nimellä 'Hammoinen', niin siitäpä tuon repäisin.
IKÄ_; Viitisen vuotta ihmisissä, mikä tarkoittaa että hukka on noin kolmekymmentä vuotta koirien iässä.
SUKUPUOLI_; Urospuolinenhan tuo.
ROTU_; Arosusi [jau, itsekeksitty]
KLAANI_; - - -

___PIDEMMIN
LUONNE_;
Uros on sisäänpäinkääntynyt, hiljainen susi. Se tuntuu suorastaan keräävän hankaluuksia ympärilleen, teki mitä tahansa ja missä tahansa. Koskaan ei tiedä, mitä puskan takana lymyää, koska taivaalta pudottautuu lintu nappaamaan silmän päästä. Tai ainakin vertauskuvannollisesti. Joka tapauksessa on uros kylmä ja etäinen vieraille tuttavuuksille, olivat nämä kuinka mukavia tahansa.
Jääkuori tosin ei taida sulaa edes, vaikka jollakin tasolla paremmin tähän hukkaan tutustuisi. Eläin on kylmäkiskoinen ja kielteinen persoona, joka katsoo useimpiin tapaamiinsa henkilöihin ylimielisesti aivan kuin ajatellen; 'Sinä et ole joutunut kokemaan sitä minkä minä. Olen siis sinua parempi ja mahtavampi kaikessa.'
Jos haluaa ystävystyä tai edes paremmin tutustua tähän örrimörriin, olisi paras varautua pitkällä hermolla ja rauhallisuudella. Tosin eivät nämäkään keinot tunnu tepsivän, sillä joka tuutista tuntuu purkautuvan vihamielisiä, alentavia sanoja. Hammo ei suvaitse ketään itseään ylempiarvoiseksi, vaikka pakon edessä alistuukin. Menneisyytensä tähden on kuolemanpelko jäänyt häilymään tuon aivojen sopukkaan.

ULKONÄKÖ_;
Kevyestä rakenteesta huolimatta on uroksen lihaksisto hyvin kehittynyt. Nopeutta ja ketteryyttä löytyy paljolti, vaikka taistelutaidot jäävätkin vain toissijaiseksi asiaksi. Tassunsa ovat isokokoiset, kestävät ja kannattavat hyvin uroksen painon. Häntä laskeutuu tyypillisen susimaisesti alas, kintereen kohdille. Kaula on raskas ja paksu, useimmiten kannettu alhaalla.

Väritykseltään Hammo lähentelee ennemminkin sekarotuista hurttaa kuin sutta. Peessiin vivahtava pääväri on pohjustettu vaaleammalla sävyllä, miltei valkealla. Värityksen kuorruttavat harmaanruskeat kuvioinnit ja punaruskea harjas. Uroksen kasvoissa valkea alue kiertää kuonon molemmilla puolilla ja silmän alitse poskelle, josta jatkuu kapenevana viivana rintalihaksille, jotka ovatkin kokonaan valkaistut. Oikean etujalan varpaat ovat kuorrutetut harmaanruskealla värillä. Valkea alue jatkuu vatsan alitse häntään saakka, jossa tekee jyrkän käännöksen kiertyen jonkin matkaa hännän selkämykselle. Jyrkästä kulmasta lähtee kapea viiva harmaanruskeaa, ja se jatkuu selkärankaa myötäillen harjaksen alle. Silmien yläpuolella on myös harmaanruskea kuvio, pallona, samoin silmäkulmissa. Myös kaulassa esiintyy muutama pallomainen kuvio. Oikea takajalka on varpaista kintereeseen valkea.

Silmänsä ovat oranssiin vivahtavan keltaiset.

MENNEISYYS_;
Voi, uroksen menneisyys ei loppujen lopuksi ole laisinkaan onnellinen. Voisi oikeastaan sanoa, että tuo on syntynyt huonon onnen tähtien alle.

Yö oli kaikkien tapaan pimeä ja valoton. Aurinko oli siirtynyt Kravun kääntöpiirille ja ilma oli kolea tähän aikaan vuodesta. Tähdet loistivat kirkkaalta taivaalta ja kuu loi kalpeaa valoaan maan pinnalle. Meren kohina kantautui joidenkin satojen metrien päästä, mutta pimeään luolaan ääntä ei enää kuulunut. Susipari oli löytänyt suloisen sopen tulivuoren alle johtavien luolastojen sopukasta. Paikkaa oltiin vanhoista heinistä ja sammalista päätellen käytetty ennenkin samaan tarkoitukseen.

Sudenpennut syntyivät, kun aurinko alkoi liikkua jälleen kohti päiväntasaajaa. Niitä oli montaa eri näköistä, kaikki joka tapauksessa samaa sukua ja rotua. Pennut kasvoivat ja voimistuivat ja puolen vuoden paikkeilla ne lopulta uskalsivat tunkea harjaiset päänsä ulos pesäonkalon suulle.

Vähitellen pennut oppivat syömään kiintäeä ruokaa ja leikkimään muuallakin kuin aivan pesäonkalon edustalla, ja erään kerran hippaa telmiessään sudenpenikat ajautuivat etelärannikolle. Kalliota oli vain jonkin matkaa ennen vedenrajaa, jossa uiskenteli paljon merileijonia ja muita veden eläimiä. Kuusi pentua pysähtyi kuin seinään ihmettelemään tätä aivan uutta ympäristöä, johon olivat metsän turvallisesta siimeksestä eksyneet.

Vaan pian Ranea, pesueen toisiksi vanhin pentu, innostui kalliopinnasta ja kehoitti muita leikkimään kanssaan. Eikä aikaakaan, kun jokainen hieman epäröiden oli syöksynyt leikin tiimellykseen. Mutta iloa ei kestänyt kauaa, sillä hippaleikkiä vähän matkan päässä seurannut merinorsunaaras sattui äkämystymään ja jälkikasvuaan puolustaakseen syöksyi lähimmän pennun kimppuun.

Kuului sydäntäsärkevä uikahdus ennen kuin Hisakon eloisa ruumis oli valahtanut liikkumattomaksi mytyksi. Muut pennut pakenivat kauhuissaan metsän kätköihin.

Kului jonkin aikaa että pennut uskaltautuivat jälleen rannalle. Tällä kertaa ne taivalsivat selkeästi välimatkaa pitäen hietikolle. Aluksi oli itse kukin varautunut ja peloissaan, mutta hiljalleen tilanne laukesi ja iloiset huudahdukset kantautuivat hiekkarannalta. Tälläkään kertaa ei pentujen annettu leikkiä rauhassa, sillä yllättävän syvään rantaveteen jouduttuaan yhden ja toisenkin pennun - Ranean ja pentueen nuorimman Nasan - veivät miekkavalaat taitavalla hyökkäyksellään. Aluksi kolme jäljelle jäänyttä pentua eivät tienneet mitä tehdä, ennen kuin pakenivat kuka minnekin.

Punervaharjainen pentu vaelsi eteenpäin sankassa metsikössä. Se ei tiennyt, missä oli, miten oli tänne päätynyt. Kaikki oli sekaisin. Hammon sisarukset olivat joko kuolleet tai kateissa, samoin vanhemmat. Tai sitten toisin päin. Askellettuaan kauan eteenpäin nuori urossusi päätyi lopulta metsäaukealle - tai pikemminkin niitylle. Laaja ruohomeri aukesi sinne ja tänne. Siellä täällä laidunsivat kauriit ja hirvet, mutta Hammo ei välittänyt niistä. Se oli yksin. Ehkä nuori pentu selviäisi vuosista ilman metsästyskokemuksia, ilman perhettä ja ystäviä?

Vuodet kuluivat ja uros varttui ja oppi metsästämään. Siitä kasvoi sulkeutunut ja etäinen susi, jonka ajatuksia ei kukaan oikeastaan kyennyt seuraamaan.

___RIHKAMA

ARTIT_;
Ayaelta <3

PELITTÄJÄ & PELIPAIKKA_; Majelia, Suden Valo